Marie Curie on yksi kaikkien aikojen merkittävimpiä henkilöitä, joka usein jää vähättelyn peittoon puhuttaessa merkkihenkilöistä maailman historian kannalta. Curie on ensimmäinen nainen, joka sai Nobelin palkinnon ja edelleen ainut nainen koskaan, joka on saanut kaksi Nobelin palkintoa. Curien huomattavimmat saavutukset liittyvät radioaktiivisuuden keksimiseen, atomien ytimen epävakaisuuteen sekä alkuaineiden poloniumin ja radiumin löytämiseen miehensä Pierren kanssa. Mitään Curie ei rakastanut niin paljon, kuin radioaktiivisuuden tutkimista ja miestään, Pierreä. Harmiksi radioaktiivisuus koitui molempien kohtaloksi. Marie eli vain 66-vuotiaaksi asti ja kuoli vuonna 1934. Jotkut lähteet kertovat Curieiden olleen tietämättömiä radioaktiivisuuden vaaroista, toiset taas kirjoittavat Marien tienneen haitoista mutta jatkaneen tutkimuksia siitä huolimatta tieteen nimissä.

Kiinnostus tieteisiin syntyy

Jo Marian, alun perin lempinimeltään Manyan, isä oli kiinnostunut tieteistä. Matematiikan ja fysiikan opettaja-isä ei saanut harjoittaa ammattiaan Venäjän hallitsemassa Puolassa, mutta perheen koti oli täynnä Manyalle kiinnostavilta vaikuttavia tieteellisiä esineitä ja laitteita, kuten lasiputkia, pieniä painoja, mineraalinäytteitä ja elektroskooppi, joka komeili lehtikullatussa kuoressaan isän lasivitriinissä muiden erikoisten esineiden kanssa.

Manya oli luokkansa paras koulussa, mutta köyhän perheen lapsena hänellä ei ollut varaa lähteä opiskelemaan yliopistoon yhtä aikaa siskonsa Bronian kanssa. Sen sijaan Manya aloitti työn opettajana sekä kotiopettajattarena, joista saaduilla palkoillaan hän auttoi siskoaan rahoittamaan lääketieteen opintojaan Pariisissa. Vastapalvelukseksi tytöt sopivat, että Bronian valmistuttua hän vuorostaan auttaisi Manyaa saamaan paikan yliopistossa.

Yliopisto-opiskelujen huumaa

Manya vihdoin pääsi opiskelemaan Pariisiin 24-vuotiaana vuonna 1891. Koulu oli arvostettu Sorbonnen yliopisto, jossa jälleen Maria-nimen omaksunut tyttö opiskeli fysiikkaa ja matematiikkaa muun muassa myöhemmin värivalokuvauksen kehittämisestä palkitun Gabriel Lippmannin opettamana.

Opiskelijaelämä oli köyhää ja usein ruokana oli vain teetä, voita ja leipää, mutta tiedemaailma ruokki Marien mielenmaisemaa senkin edestä. Tyttö oli täysin hullaantunut jokaisesta oppimastaan uudesta asiasta. Marie oli vuosikurssinsa paras fysiikassa, ja vuotta myöhemmin vuosikurssinsa toiseksi paras matematiikan opinnoissa.

Marie tapaa Pierren

Kun Marie tapasi Pierren aloitettuaan Lippmannin omassa tutkimusryhmässä, se oli rakkautta ensisilmäyksellä molempien osapuolien osalta. Pierre oli teollisen fysiikan ja kemian laboratorion johtaja ja tunnettu magnetismin tutkimuksistaan. Pierrestä tuli Marien elämänkumppani niin perhe-elämässä kuin tutkimuksissakin. Pari vihittiin ja muutamaa vuotta myöhemmin syntyi ensimmäinen lapsi, Irène. Samaan aikaan Marie alkoi tutkia uraanin säteilyä, alun perin väitöskirjaansa varten. Ensimmäisenä säteilyn oli huomannut Herni Becquerel kaksi vuotta aikaisemmin. Pierre ryhtyi auttamaan vaimoaan säteilyn tutkimisessa ja lopetti oman tutkimustyönsä kokonaan tätä varten.

Kolme keksintöä: radioaktiivisuus, polonium ja radium

Työskennellessään uraanin röntgensäteiden kaltaisen säteilyn parissa, hän teki ensimmäisen ja tärkeimmän keksintönsä. Hän havaitsi, että toisin kuin siihen aikaan luultiin, eivät kaikkien aineiden atomit olleetkaan vakaita, vaan niissä tapahtui jotakin. Havaintonsa nimeksi Maria antoi radioaktiivisuuden, joka kuvasi epävakaata säteilevää atomiydintä. Monien uraaninäytteiden tutkiminen sai Marien siihen tulokseen, että uraanin lisäksi näytteissä täytyisi olla jotakin tosita säteilevää alkuainetta, jota ei vielä tunnettu. Maria kutsui tätä uutta ainetta nimellä radium, jonka hän kirjoitti ensimmäistä kertaa muistikirjaansa vuoden 1898 joulukuussa. Radium-nimi tulee latinasta, radiuksesta, joka tarkoittaa sädettä.

Nyt löytö sekä nimi oli jo keksitty, mutta vielä todistukseksi radiumin olemassaolosta se täytyi erottaa uraanista kokonaan. Tähän kului paljon aikaa ja ajatusta, sekä voimavaroja koko perheeltä. Kesti vuosia, ennen kuin radiumia oli onnistuttu eristämään tarpeeksi, jotta sen olemassaolo voitaisiin todistaa. Ensiksi keksittiin polonium, joka nimettiin Marian kotimaan mukaan. Sen jälkeen onnistuttiin erottamaan tarpeeksi radiumia. Kaiken vapaa-aikansa pari vietti laboratoriossaan. Väsyneet mutta onnelliset Curiet kävelivät usein iltaisin käsikkäin keskustellen tutkimuksistaan matkallaan laboratorioon. Perheen pienimmät eivät olleet tutkimusten suurimpia faneja, sillä vanhemmille ei jäänyt paljoa aikaa vietettäväksi lastensa kanssa. Ehkä parempi niin, sillä radioaktiivisuus lopulta vei molemmilta hengen.

Neljän vuoden jälkeen Curieilla oli lopulta viidennes teelusikallinen radiumia eristettynä uraanista. Tämä oli riittävästi aineen atomipainon mittaamiseksi. Uusi aine esiteltiin Marien tohtorinväitöstilaisuudessa vuoden 1903 kesäkuussa. Myöhemmin samana vuonna pariskunta sai yhdessä Henrin kanssa Nobelin fysiikan palkinnon radioaktiivisuuden tutkimuksesta. Marie sai miehensä kuoleman jälkeen radiumin keksimisestä toisen Nobelin palkintonsa. Kuitenkin jo väitöstilaisuudessa radioaktiivisen radiumin vaikutukset pariskuntaan olivat havaittavissa.

Pierren kädet olivat kuin palaneet ja halkeilleet aineiden käsittelystä. Hänellä oli myös ongelmia tasapainon kanssa ja hänellä oli kovaa jalkakipua. Mariella taas kärsi niin kovasta selkäkivusta, ettei hän pystynyt nukkumaan. Pierre oli jo Nobelia vastaanottaessaan arvellut radiumin olevan pitkäaikaisessa käsittelyssä riski halvaantumiseen tai kuolemaan, muttei kumpikaan osannut odottaa, kuinka vaarallisiksi radioaktiiviset aineet lopulta osoittautuisivat ja kuinka pitkän aikaa esineet voivat pysyä radioaktiivisina. Eräät pariskunnan laboratoriosta löydetyt muistiinpanot ovat edelleen radioaktiivisia, lähes 100 vuoden jälkeen. Myös Marien jäännökset, jotka ovat nykyisin Pariisin Pantheonissa, ovat edelleen radioaktiiviset.

Toinen Nobel, syöpähoitoa ja röntgenkuvausta

Ensimmäisen maailmansodan ajan Marie työskenteli yhdessä tyttärensä Irènen kanssa röntgenkuvausmenetelmän kehittämisessä, ja onnistuikin lopulta. Röntgenkuvausta käytetään edelleen laaja-alaisesti yhtenä läntisen lääketieteen tärkeimmistä apuvälineistä.

Vaikka radiumin radioaktiivinen säteily oli erittäin vaarallista, sen syöpäsoluja tuhoavan vaikutuksen vuoksi ainetta alettiin käyttää syöpä hoitona Marian kuoleman jälkeen. Hoito oli kuitenkin vaikeaa ja kivuliasta: radiumia sisältäviä neuloja työnnettiin suoraan syöpäkasvaimiin